Kävimme lounaalla luostarin ravintolan noutopöydässä, jossa oli tarjolla hyvää yleisruokaa, minullekin sopivaa, jahka jätti jälkiruoan väliin (maitoa ja sokeria). Kaupasta kävin hakemassa postikortin, jonka laitoin postilaatikkoon. Onkohan valamolla oma leima? Toivottavasti - se olisi lisäyllätys saajalle. Kirkkoon ei päästy, sillä siellä oli konsertti ja sen päätyttyä opastettu kierros juuttui tulpaksi ovien eteen. Valamossa oli vipinää, touhua ja tapahtumia sekä bussilasteittain ihmisiä. Vapaaehtoiset avustajat olivat pukeutuneet kansanpukuihin (naiset feresiin). Opastus alkoi jo parkkipaikalla - se oli asiantuntevaa ja ystävällistä.
Sain puhuttua meidät kyläilemään vielä Lintulan nunnaluostariinkin, jonne on opastus Valamolta ja se sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Valamosta. Täppärin ajo-ohjeistakin oli apua.
Lintulan luostarin kirkko ulkoa ja sisältä.
Lintulassa oli uneliaan rauhallista. Portista vasemmalle sijaitsi pieni kauppa. Ostin esitteen ja katselin käsitöitä. Kirkossa tyhjensin pienet kolikot keräyslippaaseen. Ohi vilahti nunna lenkkarit jalassa kaavun alta vilkkuen. Kohta paikalle tuli maallikkosisar, joka päästi meidät ihailemaan kirkkosalia. Ihailimme eteisen ikkunalla hyvinvoivia gloksinioita ja orkideoita, jotka kukkivat valtoimenaan. Kirkkorakennus oli moderni. Ovien kahvat olivat erikoisempaa taidekäsityötä. Samanlaiset olivat muotia 1970-luvulla. Myös tuolien puuosat olivat kaunista käsityötä ikoneista puhumattakaan.
Pitkän koivukujan päässä oli kaunis vanha rakennus, jossa oli pieni kahvila. Siinäkin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pihapiiriin kuului myös navetta, jonne oli rakennettu vessat. Koivukujan päässä pensaiden ympäröimänä löytyi huvimaja.
Molemmissa kannattaa käydä, tutustumassa rakennuksiin ja tunnelmaan. Ortodoksinen kirkkokulttuuri on erilaista kuin luterilainen. Kirkkosali on täynnä ikoneita ja pyhimyksien kuvia sekä kultaa ja kimallusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti